Tornion-Muonionjoen (Väylä) lohikesä oli jälleen kerran vaihteleva ja vähäluminen. Kauden loppua kohti myös vähävetinen, mutta sekään ei estänyt lähes ennätyslukemia hipovaa lohennousua jokeen. Sen huomasi myös vapakalastajat, jotka saivat upeita elämyksiä reippaiden lohien muodossa.
Vaikka koko kautta ajatellaan lohimiehen paratiisina, myös tässä paratiisissa väijyi kärmes.
Kesä alkoi jälleen mahtavassa tulvassa ja vettä riitti rantoja myöten. Paikoin jopa ohi rantojen. Lohensoutu päästiin aloittamaan taas rantapajuja väistellen.
Korkea vesi merkitsi sitä, että Matkakosken punttaajat pääsivät juhlimaan ”sumpusta” kiskomillaan kaloilla. Myös Matkakosken soutajat saivat hyviä osumia kalojen muodossa.
Kun vesi kääntyi nopeaan laskuun, alkoivat yläjuoksun soutajat myös viritellä vieheitä uimaan melkoisen roskaisessa, mutta yllättävän kirkkaassa vedessä. Vedenkirkkaus johtui varmaankin tunturivesistä, jotka lämpöaallon myötä tulivat jokeen.
Oman soudun aloitin aloituspäivänä, mutta kovin pitkiä yksinsoutuja ei kiinnostanut tehdä. Jatkuvasti sai päästellä roskia ja vasta kun vesi oli laskenut reilusti, pääsin kunnolla kalastamaan.
Mutta kauden aikana huomattiin, että kärmes vainoaa lohia, sillä hyvin yksitoikkoinen oli lohien kokoluokka. Suurin osa saaliiksi saaduista lohista oli hyvin tasaisesti 6-8 kg välissä olevaa, ilmeisesti kahden merivuoden lohta. Alkukaudesta erittäin solakoita ohjuksia ja vasta loppukaudesta sitä tuttua Väylän pötikkää.
Mutta kolmen merivuoden kalat tuntuivat loistavan poissaolollaan ja samoin yhden merivuoden kalat, eli kossit. Nämä havainnot siis Pellon korkeudelta, vaikkakin Kolarin ja Muonion puolelta kuului viestejä, että kosseja oli elokuussa jonkin verran. Ehkä ne matalassa vedessä eivät ihmeemmin Pellossa pysähdelleet, vaan jatkoivat kiireellistä työmatkaansa yläjuoksulle. No sehän nähdään muutaman vuoden päästä, kun noiden jatkumo pitäisi tulla jokeen.
Mahtavaa kalannousua
Lohilaskuri Kattilakoskella veti alkukesän henkeä isosta vedestä johtuen, mutta kun pullonsuu aukesi, niin parhaana päivänä liki 5.000 lohta ohitti lohilaskurin. Ja sehän näkyi saalistilastossa heti melkoisena piikkinä Pellossa ja siitä sitten ylempänä.
Ennen tuota isoa piikkiä oli muutama reilumpi 2.000 kalan piikki ja silloin innokkaat yösoutajat saivat mahtavia saaliita. Todellakin yösoutajat, sillä parhaat saaliit saatiin yöttömässä yössä ja päivällä otti hiljeni.
Merkille pantavaa on ollut, että kun kalat ovat saavuttaneet mm. Pellon alueen, pieniä ottihetkiä on muutamia vuorokaudessa ja sitten joki taas hiljenee. Jos oikeaan aikaan on osunut kalaan, siimat ovat kiristyneet lyhyellä soudulla. Näin kävi itselläkin. Ensin monena päivänä soudettu kuin kaivossa ja sitten joella 10 minuuttia ja lohi kiinni.
Tuota nopeaa nousua ja ohimenoa olemme porukoissa pähkäilleet ja mitään täysin varmaan faktaa ei tälle ilmiölle voi kertoa. Ehkä alkukauden lohilla on isossa vedessä ollut vauhti päällä ja silloinhan lohi ei ihmeemmin pure viehettä. Vasta kun kala alkaa pysähdellä pitempiä aikoja, sen tavoittaa paremmin viehekalastaja.
Kattilakosken laskuri nakutteli tasaisen upeita lukemia aina heinäkuun puoliväliin asti, kunnes vesi alkoi kadota joesta, lämpesi päälle +20 asteen, alkoi pylväät pienentyä melkoisen nopeasti. Lasku oli melkoinen, mutta tulossa oli vielä jyrkempi pudotus elokuun alussa, jolloin päivänousu oli enää parinsadan lohen luokkaa.
Joki oli kuitenkin alkanut ”täyttyä” lohista siihen malliin, että kun vesi alkoi viiletä lähelle 14 astetta, ryhtyi saapuneet lohet puremaan puuta urakalla. Samoin ne vähän nousijat kohdatessaan edessä vipottavan vaapun, villiintyivät ankaraan pureskeluun. Koitti soutukalastajan huippuhetket.
Sitä kesti elokuun puoliväliin, jonka jälkeen oma seuranta joella loppui Kala-Harrin Soutupepefesteihin ja kalastuskauden päättäjäisiin Pellossa.
Uhkakuvia lohelle
Kesä siis alkoi hienosti veden suhteen. Lohet olivat terveitä ja erittäin virkeitä. Kun vapa taipui, lohi lensi ilmaan kuin ohjus. Lohihan hyppää omasta halustaan, sitä ei voi estää mitenkään. Vaikka puhutaan, että kireä jarru saa aikaan lohen hyppäämisen, se on täyttä höpötystä. Lohi hyppää, olkoon jarru löysällä tai kireänä, jos lohi niin päättää.
Mitään lohitauteja ei koko kesänä kaloissa joessa havaittu, mutta hylkeiden tekemiä raapimisjälkiä kaloissa oli kyllä. Lohi on ollut onnekas, kun on selvinnyt hylkeenkynsistä, mutta epäonnekseen joutunut sitten kalastajan koukkaamaksi.
Johtuiko tuo vähäinen ”vammaisuus” siitä, että rysät saatiin laittaa merellä vasta 17.6 ja sieltä ei alkukaudesta tullut vapautettuja, rysissä vaurioituneita kaloja, jokeen. Sekin on vain toimittajan spekulaatiota, mutta mitään varmaa tietoa ei ole rahvaalle annettu vuosien tutkimusten jälkeen.
Lämmin vesi oli myös jonkinasteinen uhka lohelle, mutta yllättävän hyvin lohet kestivät +22 asteisenkin veden. Joessa oli riittävästi syviä alueita, jonne suuret määrät lohta kasaantui. Sen huomasi sitten veden viilentyessä, kun määrätyt paikat kuhisi lohta ja vavat taipuilivat uutterasta kalojen painosta.
Vieheitä lohille
Alkukaudesta lohille kannattaa tarjota vahvasti uivia ja jopa hurjasti hakevia vaappuja. Myös lusikkauistimet ovat kovaa valuuttaa osaavan lusikansoutajan käsissä.
Tässä tyypillinen testikohde, siis Rautu-Reiskan sylissä oleva
Kylmässä vedessä lohi on hieman kankea, joten värikäs ja kuuluva vaappu ärsyttää sitä parhaiten.
Kun vesi laskee ja on lämmintä, viehevalikoimassa tulee muutoksia alkukauteen. Värisävyt syvenevät ja uinti pienenee. Toki poikkeus vahvistaa säännön ja omassa valinnassa mukaan mahtuu myös yksi häirikkövaappu avauskokoonpanoon.
Ajatuksena on säikytellä asentokaloja häiriköllä ja nostaa kala pohjalta pinnan tuntumaan. Ehkä se kala ei ota häirikköön, mutta sitä seuraavaan tirisevään se voi tömäyttää.
Kesän 2021 komeettoja olivat Kikuli ja Puijari. Lisäksi paljon lohia nostettiin veneisiin Muuraksella, Kirakalla, Tullimies -pellillä sekä monilla pienvalmistajien spesiaalivaapuilla. Eikä sovi unohtaa Valhallan Prutkua, joka oli omassa soudussa monen lohen suussa ja kuuluipa pitkin jokea Prutkun prutkutusta kiihtyvällä tahdilla.
Puijari löytyi varsin monen lohen suusta
Yhtenä iltana rumautti valtava lohi Prutkuun ja aikansa temuttuaan, tuli pahasti särjetty vaappu ilman kalaa veneeseen. Olen useita +20 kg lohia saanut ja voin sanoa kokemuksesta, ettei tämä epeli ollut todellakaan pieni. Onneksi vaappu kävi Valhallassa ja siellä se puhallettiin uudelleen henkiin niin, että vielä samalla kapulalla napsin kaksi nättiä kojamoa ennen lohestukseni lopetusta. Yksi suosikkivaappuni siis.
Soututyyliä on niin monta kuin on soutajaakin. Mikä on sitten oikea soututyyli, sitä on vaikea sanoa. Kovaa poikittaissoutua vai pystylilluttelua. Vai jotain siltä väliltä. Vastaus lienee vaikea kertoa, aivan mahdoton siis.
Väylällä on sanottu, että kuparia pitää vaapussa olla kauden edetessä. Varmaan niin, mutta saa niitä lohia muillakin väreillä. Sanoisinkin, että ennemmin kannattaa kokeilla, kuin uitella niitä iänikuisia Janeja ja muita vanhankansan vieheitä. Uusissa vaapuissa on valinnanvaraa värien ja uintien suhteen jokaiseen lähtöön. Kesä 2021 näytti sen, että muutamia huippuvärejä löytyi omiin soutuihin ja sitten ennakkoluuloton kokeilu tuotti ihania yllätyksiä rämäpäisten lohien myötä. Suosittelen kokeilua ja siirtymistä askel lohestuksessa uudelle vuosituhannelle. Ei taida lohi osata vielä lukea, mikä nimi siihen leukalappuun on stanssattu.
Kommentit
Lähetä kommentti