Karhu vastaan mies

 

Valokuvan taikaa

Kautta aikain on uskottu valokuvaan. Kerran otettu valokuva ei valehtele! Vai valehteleeko sittenkin. Sillä nykytekniikalla saadaan ihminen leijumaan vaikka avaruudessa tai makailemaan biitsillä Karibialla, vaikka kuvauskohde onkin studiossa. Aivan, valokuva kaikissa muodoissa ei olekaan enää pelkkä valokuva, vaan usein erittäin upea taideteos.

Allekirjoittanut on harrastanut valokuvaus kymmeniä vuosia. Oikeastaan paremminkin ottanut ns. työkuvia jutuntekoreissuilla ja pyrkinyt tuomaan kuvissa juurikin ne totuudenmukaiset aiheet esille. Ilman muokkauksia tai muita kikkailuita. No korkeitaan käytetty valokuvaajan normaaleita työtapoja, kuten aukkojen säätöä, valotusaikoja, syväterävyysalueita ja muita kuvan näkyvyyteen vaikuttavia seikkoja. Mutta kun oikea huippukuvaaja, joka tekee taideteoksia valokuvista, alkaa muokata studiokuvia näyttämään aivan muualla otetuiksi, puhutaan upeasta taiteesta, jolle annetaan nyt sijaa tässä artikkelissa. Nimittäin Kala-Harrista tehdään kunnon eräjorma, esi-isien kaltainen pihkahousu, tervaskanto ja karhunkaataja. Katsotaan mihin kuvausalan ammattilainen Harri Luostarinen pystyykään.

Valokuvauksen eri lajit

Harri Luostarinen on valokuvannut vaihtelevalla intensiteetillä 2003 vuodesta lähtien. ”Tuolloin milloin sain ensimmäisen digikameran ja siitä innostus alkoi” muistelee valokuvaaja Harri Luostarinen. ”Viimeiset muutama vuotta sitten tässä aktiivisemmin ja kuvaus jakaantunut neljään eri genreen: Luontokuvaukseen, muoto- ja muotikuvaukseen, yritysten kuvapankkien kuvauksiin ja komposiittikuviin” jatkaa Luostarinen.

Valokuvaus ja kuvauskalusto on muuttunut todella paljon näiden 18 vuoden aikana. Samoin valokuvaustaito kehittyy ja uusia ideoita syntyy kuvaajan päässä jatkuvasti. Nykyisin pitää olla ehkäpä jopa aikaansa edellä, sillä valokuvia syntyy enemmän kuin sieniä sateella. Digitekniikka mahdollistaa sulkimen paukuttelua aivan mielettömiä määriä. Muistan kun itse kuvasin lehtijuttuihin kuvia, niin ne kuvattiin diafilmille. Kohde ja asettelu piti miettiä tarkkaan, sillä rullassa oli maksimissaan 36 ruudun diafilmi.

Ja kun filmi oli täynnä, se lähettiin lehtitaloon kehitettäväksi. Sen jälkeen diat tulivat kotiin postissa ja niistä valitsin sitten juttuun parhaiten sopivat kuvat. Auta armias, jos kuvat olisivat olleetkin yli- tai alivalotettuja, epätarkkoja tai joku tärkeä seikka olisi jäänyt huonosti näkyviin. Se juttu olisi ollut pilalla heti.

Nykyisin digikameran näytöltä voidaan tarkistaa heti, onnistuiko kuva ja jos ei, mitä kohtaa pitää kamerassa tai kohteessa muuttaa. Helppoa, luulisi, mutta ei suinkaan ihan vasemmalla kädellä niitäkään voi huitaista.

Harri Luostarinen selventää hieman omia toimintatapoja seuraavassa.

Yritysten kuvapankit

Yritykset tarvitsevat viestinnässä ja markkinoinnissa kuvamateriaalia paljon ja tätä varten toteutan yrityksille heidän itsensä näköistä kuvamateriaalia ja kun kuvamateriaalia kuvataan riittävästi, on yrityksellä käytössä oma kuvapankki/arkisto mistä etsiä aina tarpeen mukaan sopivaa materiaalia.

Usein yritysten kampanjat muuttuvat nopealla aikataululla ja laaja kuvapankki palvelee tällöin nopeasti yritystä.

Komposiittikuvausta
Komposiittikuvat rakennetaan kuvaamalla henkilö tai tavara studiovaloilla ja sen ympärille rakennetaan miljöö ja tarina kuvankäsittelyllä. Tarina ja ajatus lopullisesta kuvasta pitää olla jo ennen valokuvausta hyvin selvillä, jotta valon suunnat ja tunnelma saadaan valoilla luotua oikein kuvaustilanteessa ja näin lopputulos on suhteellisen realistinen valon käyttäytymisen suhteen. Haasteellista on löytää aiheeseen sopiva puvustus ja toisaalta sopivan mallin löytyminenkään ei ole ihan tuosta noin vaan tehty. Komposiittikuvien tekeminen on tosi mielenkiintoista, koska siinä vain mielikuvitus on oikeastaan rajana ja toki myös omat taidot, joita pitää kehittää jatkuvasti. Tässä on isot potentiaalit kaupallistaa tätä yritysten suuntaan, kun löytyy oikeat asiakkaat, jotka ovat valmiita maksamaan paljon taustatyötä vaativista, laadukkaista ja säväyttävistä mainoskuvista.

Nyt on muistettava, että kun kuva otetaan studiossa ja siihen lisätään monenlaisia elementtejä, ei pidä luulla kuitenkaan, että katselijoita halutaan tarkoituksella petkuttaa. Voidaan sanoa, että kuvan tarkoitus on luoda uusia mielikuvia, minkälaista tilanne voisi olla. Eihän kaikkien taidemaalareidenkaan maalaukset ole aina niitä realistisimpia. Vai kuka uskoo, että Picasso olisi yksisilmäisiä ja epämuodostuneita malleja maalauksissaan käyttänyt.

Taide saa ottaa vapauksia, joskus reilustikin.

 

Luontokuvaus
Kuvaan luontoa, eläimiä ja maisemia lähinnä harrastuspohjalta, mutta ajatuksena on kerryttää omaa kuva-arkistoa reilusti ja koittaa ajan myötä kaupallistaa myös sitä puolta jollain keinoin.

Luontokuvat ovat sellainen osa-alue, jossa kuvamanipulaatiota ei hyväksytä. Pelkästään kameran omat säädöt sallitaan, joskin niilläkin saadaan sama kuva joko elämään tai nyyhöttämään.

Luontokuvat ovat myös haasteellisia, sillä hyvän kohteen löydyttyä, voi kuvausolosuhteet vaihtua todella nopeasti ja oikea-aikaisuus ”laukaisuun” on avainasemassa.

 

Muoto- ja muotikuvauksesta
Teen muoto- ja muotikuvausta tähtäimenä pidemmässä juoksussa se että pääsisin kuvaamaan vaatevalmistajille, mallitoimistoille  jne.

Tämä laji on haasteellinen myös, sillä kohteen esiintyminen vaikuttaa todella paljon lopputulokseen. ”Pyrin ohjaamaan mallia esiintymään kuvaustilanteessa mahdollisimman luontevasti ja kiinnitämme asentoihin myös paljon huomiota” miettii Luostarinen.

Eräjormaa kuvaamaan

Heitin joku aika takaperin kaimalle ajatuksen, että kuvataan sellainen vanhankansa tervaskanto eräjormana, jossa on ripaus sitä ja rapaus tätä.

Kun kuvauspäivä koitti, omassa mahassa kiersi noin 245 perhosta, sillä vaikka asusteet ja muu rekvisiitta oli mukana, silti jännitti pistää keho likoon, varsinkin kun taiteilija lopulta itse päättää, miten äijää liikutellaan studiossa.

 

Karhu vastaan mies

Rytynperällä karhu oli käynyt kaurahalmeessa ja metsäpellolta tappanut hiehon. Kookas karhu oli raahannut saaliinsa kevyesti pellonreunaan ja siitä rysäyksellä läpi pistoaidan.

Metsänpuolella karhu oli kiskonut kookkaan hiehon parinsadan metrin päähän ja syönyt osan. Loput se oli taidokkaasti peitellyt sammalilla, odottamaan seuraavaa nälkää.

Kontionpyytäjä oli kutsuttu naapurikylästä hätiin, sillä Rytynperällä uskottiin karhun päässeen lihanmakuun ja tulisi tappamaan lisää vähäistä karjaa.

Kontionkaataja saapui illankähmyssä kylälle ärhäkän koiransa kanssa ja tarkoitus oli heti aamusta lähteä jäljittämään karhua. Haaskalta löytyisi jäljet tehokkaan koirannenään varmasti ja jospa sieltä löytyisi karhukin makuulta sulattelemassa runsasta liha-ateriaansa.

Kontionkaataja heräsi aikaisin aamulla, sanotaanko että ennen sianpierasua. Tukevan aamupalan jälkeen metsämies läksi etsimään jälkiä, jotka löytyivätkin nopeasti kuusikonreunasta.

Metsästäjä laski koiransa vapaaksi ja nopeasti koira suuntasi kuononsa kohti tuoretta jälkeä.

Eikä mennyt pitkään, kun karhuhaukku raikui metsässä. Karhu karjui, koira haukkui ja helposti metsästäjä pääsi lähelle kiivaasti väitteleviä eläimiä.  Metsästäjällä oli yksipiippuinen haulikko täyteisellä ladattuna, kirves toisessa kädessä, kun hän lähestyi oletettua makuusta.

Tiheässä kuusikossa näkyi tumma hahmo, karhu! Metsästäjä nosti aseen poskelle ja laukaisi kiperän murikan matkaan.

Karhu karjahti hyytävästi kun ammus osui, mutta samassa kontio näki kivun tuottajan. Kivun rajamailla se kääntyi kohti vihollista ja sekunnissa se oli metsästäjän kimpussa.

Urhoollinen koira koetti käydä karhuun kiinni vimmatusti haukkuen, mutta karhunkäpälästä osumaa saaneena livahti isäntänsä sivulle haukkumaan.

Kontionkaataja olikin karhulle melkoinen vastustaja, vahva kuin härkä. Hän sai osuman karhuun kirveellään, mutta edelleen kivusta karjuva karhu ryntäsi metsästäjän päälle.

Karhu rieposteli ukkoa kuin rättiä, mutta siinä heilahteli myös kirves ja käteen sujahtanut leuku. Tyhjäksi ammuttu ase oli lennätetty takakäteen, nyt tarvittiin teräviä astaloita, sillä kyse oli miehen tai karhun hengestä.

Taistelu kesti minuuttien ajan. Karhu hyökkäsi uudestaan ja uudestaan äijän kimppuun, repien ja raadellen. Mutta tomerasti heilui kirves kopsahdellen karhun otsaan tapppavasti. Kunnes viimein taistelutantereella makasi kuollut karhu, hieman jalkaansa poteva koira ja verille revitty, huohottava kontionkaataja.

Same to English 

"... the bear roared, the dog barked, and easily the hunter got close to the fiercely arguing animals. The hunter had a single-barreled shotgun loaded, an ax in one hand as he approached the bear. A dense spruce showed a dark figure, a bear! The hunter lifted the gun to his cheek and fired a bullet on the way. The bear roared chillingly when the shot hit, but at the same time the bear saw a hunter who shot it. On the fringes of pain, it turned towards this enemy and in a second it was in the hunter’s bouquet. The brave dog tried to catch the bear frantically, barking, but when hit from the bear's paw, slipped to his master's side to bark. The bearer of the bear was quite an opponent of the bear, strong as an ox. He was hit by a bear with his ax, but the bear, still in pain, rushed over to the hunter. The bear rattled the hubby like a rag, but there was also an ax and a knife slipping in his hand. The gun fired had been flown backwards, now sharp knives were needed, as it was the death of a man or a bear. The battle lasted for minutes. The bear attacked the guy again and again, tearing and tearing. But stubbornly, the ax swayed deadly to the bear's forehead. Until finally, a dead bear, a slightly leg-pained dog, and a blood-soaked, tired panting bear hunter lay on the battlefield. "