Kymijoen lohta

 

Syyslohta Kymijoelta

Tutkiva journalisti Kala-Harri oli ”telakalla” eli toipumassa käsileikkauksesta, joten tähtireportteri Rautu-Reiska otti kynän käteen ja räväytti Kymijoen kalareissusta raportin.

Tulimme Kuninkaantien majatalolle juuri ennen puolta päivää. Isäntä ja emäntä ottivat meidät avosylin vastaan. Asetuimme taloksi ja purimme tavaramme huoneeseen ja valmistelimme kalastusvälineemme ja kalavaatteemme valmiiksi soutua varten.

Tarkoitus olisi joutua Korkeakosken alapuolella olevalle Kunnarinsuoralle (toisella kotimaisella Gunnar), yrittämään lohikalojen kuninkaita. Sehän sopi majoitusteemaankin erinomaisesti. Lähtöpaikka olisi Kymin Rantasaunan rannassa oleva veneranta.

Vene oli saatu Kymifishingin Kari Lossin kautta käyttöön. Veneessämme ei ollut moottoria, joten jouduimme soutamaan venerannasta vastavirtaan yli kilometrin, ennen kuin pääsimme Kunnarinsuoran alkuun.

Virta oli voimakasta, koska voimalaitoksen ohivirtausta oli lisätty turbiinihuollon takia ja välillä saikin soutaa oikein olan takaa, jotta eteenpäin pääsi. Voimakas tuuli haittasi välillä myös soutamista.

Viimein pääsimme aloituspaikkaan ja laitoimme ensimmäiset Puijari ja Kikuli -vaaput perään. Käytimme myös veturivaappuja, joilla saimme varsinaiset vaaput uimaan oikealla syvyydellä. Kunnarinsuora on soutualueena vain muutaman sadan metrin mittainen, mutta on usein antanut soutajille parhaat saaliit. 

Heti alkuun näimmekin pari lohen pintakäyntiä ja kohta vapa heilahti voimakkaasti, muttei tällä kertaa lohi tarttunut kiinni.

Siinäpä sitten vuoron perään soudimme ja välillä näimme lohen pintakäyntejä, mutta kaloilla ei ollut enää aktiviteettejä iskeä uistimiin. Kokeilimme usean värisiä ja erilaisen uinnin omaavia vappuja, mutta aivan samalla lopputuloksella.

Välillä sadetta ropisi niskaan sitten ihan olan takaa ja heikensi motivaatiota tärppejä odotellessa. Eniten kalojen pintakäyntejä havaittiin rannassa olleen vihreän muuntajakopin, vai mikä lie ollut, läheltä.

Roskiakin liikkui jonkin verran ja tarttuivat joskus uistimiin, joka lisäsi sopivasti vapamiehen aktiviteettia. Hämärän alkaessa saapua, aloimme sitten pikkuhiljaa liukua takaisin lähtörantaan. Uistelimme koko matkan lähtöpaikkaamme, muttei tärppejä edelleenkään kuulunut.

Nostimme veneen kuiville ja läksimme takaisin majatalolle ruokailemaan, kun viimeisestä ruokailusta olikin jo vierähtänyt tovi.

Iltasella kävimme vielä katsomassa Korkeakosken heittolaituria, jota olisi myös aikeemme vielä testata tällä reissulla. 

 

Toinen päivä

Aamulla menimme samalle lähtöpaikalle kuin eilenkin. Sää oli kirkas, tuuli kova ja puuskat olivat melko voimakkaita. Kirkas ilma ei luvannut kalastukselle hyvää.

Tarkoituksemme tänään oli käydä meripoolissa, joka olisi noin puolitoista kilometriä alavirtaan, juuri ennen kuin Kymijoen Korkeakosken haara laskee merenlahteen. Näimme rannassa Kymifishing- tiimiin kuuluvan Pekka Rokan, joka kertoi meille kalan mahdollisia ottipaikkoja matkalla meripooliin ja siellä meripoolissa.

Venerannasta hieman ylempää kannattaisi aloittaa ja hyvä kohta olisi myös ennen ensimmäistä siltaa (Helilän silta). Näin me teimme, ja soutu alkoi noin klo 9:30.

Olin itse aluksi puikoissa ja laskimme hitaasti jokea alas tyypillistä lohensoutukaavaa soudellen. Ennen siltaa oli iso kivi veden alla, jonka pyörteisiin yritin tähdätä uistimet. Sain ne mielestäni uitettua hyvin, muttei sieltä kuulunut mitään.

Kiven kohdalle tullessa lohi kuitenkin pyörähti ihan veneen vieressä takana ja nousimmekin hiukan takaisin ja koetimme vielä uudelleen tämän kohdan, mutta ilman jysähtävää tärppiä. Kala oli jo häiriintynyt liiaksi.

Roskaongelma vaan paheni koko ajan (vedessä kulkeutuvat lehdet ja ruohot), joilla oli tapana tarttua sata varmasti uistimiin. Veturivaaput kyllä keräsivät suurimman osan roskista, mutta kyllä aina perävaaputkin osansa sai.

Alemmas valuessa virta kiihtyi edelleen kun tulimme moottoritien siltojen alle. Tästä edelleen joki kiemurteli vaihtelevasti ja saavuimmekin jonkin aikaa sestottua lähelle riippusiltaa, mikä ei riippunut, vain päinvastoin oli ylöspäin.

Vaihdoimme vähän ennen riippusiltaa soutajaa ja Jari pääsi nyt puikkoihin. Pekan neuvojen mukaan olisi pitänyt vaihtaa pienempiin vetureihin riippusillan jälkeen, muttei meillä pienempiä ollut, joten emme enää käyttäneet vetureita lainkaan.

Tulimmekin hetken päästä jo meripoolin alkuun ja yritimme soutaa alueen Pekan ohjeiden mukaan. Meripooli loppuu kahteen pieneen saareen, jonka vasemman saaren vasemman väylän tasolle laskimme. Muut saarien välit vaikuttivat matalilta, joten jätimme ne väliin.

No emmepä kuitenkaan saaneet tärpin tärppiä kaloista ainakaan, mutta sitä enemmän kyllä roskia. Niitä piti päästellä jatkuvalla syötöllä uistimien koukuista.

Kalattomuuden panimme tietysti väärien paikkojen soutamisen kirkkaan ilman, kovan tuulen ja roskien syyksi. Paluumatka oli sitten taas pirun kovaa vääntöä vastavirtaan. Jari halusi välttämättä tenniskyynärpäineen ryhtyä hommiin, kun minä olin eilen soutanut vastavirtaan sinne Kunnarinsuoralle.

No pitihän siinä välillä pieniä lepohetkiä pitää, kun tuo virtauskin oli välillä huomattavan kovaa. Mutta pääsimme kuin pääsimmekin takaisin lähtörantaan, jossa näimme Kymifishing ammattisoutaja Nikon asiakkaan kanssa soutamassa. Hekin olivat lähteneet samoja aikoja kuin me ja menneet Kunnarinsuoralle uistimia uittamaan. Kunnarinsuora ei ollut antanut heillekään mitään kaloja, mutta venerannan yläpuolella olevan urheiluareenan yläpuolen mutkasta, Äpinkoukusta, he olivat saaneet noin 14 kg kojamon.

Tästä kyllä opimme, ettei merta edemmäs kannata mennä kalaan. Toisen päivän mp- kalastuksemme loppui noin klo 15:00. Kertyihän sitä soutua noin viisi tuntia ja saldona muutama lohen pintakäynnin näkeminen.

Ennen pimeää kävimme vielä katsastamassa Korkeakosken heittolaiturin tilanteen. Siellä oli vielä muutamia siianonkijoita, joiden kanssa keskustelimme. Jari pääsi vielä tosihommiinkin, kun erästä kalastajaa piti auttaa siian haavimisessa.

Päätimme siinä sitten jatkaa huomenissa laiturilta heittämistä kirkkaiden taimenien toivossa. Kuuden tunnin heittokalastuslupa maksaisi vain 15 €.

Kalastuksen aikana saatuja merilohia ei saa ottaa, vaan ne tulee vapauttaa tai laittaa laiturin vieressä oleviin sumppuihin. Sumput tarkistetaan joka päivä ja kalat vapautetaan viemällä ne kalaportaiden yläpäähän. Jotkin hyvistä emokaloista saatetaan viedä myös lypsettäviksi poikastuotantoa varten. 

Kolmas päivä

Kolmas kalastuspäivä alkoi erittäin tuulisissa ja sateisissa merkeissä. Meillä luvan voimassaolo alkoi jo aamukahdeksalta, mutta me ehdimme aloittamaan Korkeakosken heittolaiturilta vasta noin 8:30 aikoihin.

Koko päiväksi oli luvattu erittäin kovia puuskatuulia ja kovaa sadetta. Onneksi laiturilla oli puolivälissä pieni katos pöytineen ja tuoleineen, jossa pääsi välillä käymään sadetta, muttei tuulta pitämässä.

Jari sanoikin, etä nyt saadaan varmasti kaloja, kun nuo kelit ovat kohdallaan. Kalastajan kannalta keli oli kyllä aika epämiellyttävä.

No sitten itse asiaan ja ei Jarin tarvinnut heittää kuin kerran, kun jo ensimmäinen tärppi oli tosiasia, muttei kala pysynyt kiinni. Toisella heitolla katkesikin vavan kärki heitossa itsekseen ja piti lähteä autolta uutta vapaa hakemaan.

Joten tapahtumia riitti. Jari heitteli painavalla kupari-punamusta Paravan Salamanderilla eikä tarvinnut lisäpainoja, kun taas itse kokeilin lohi- ja taimenvaappuja lisäpainon kanssa. Olikohan se sitten vasta Jarin kolmas heitto, kun hän ilmoittikin, että kala kiinni.

No hän väsytteli sisään kalan ammattimiehen ottein ja kävin haavimassa kalan laiturille. Kala oli tiukasti suusta kiinni ja ihmettelimmekin sitä, kun emme varsinaisesti olleet tulleet siianongintaan.

Eikä siinä sitten tarvinnut odotella kuin puoli tuntia, kun seuraava kala oli Jarilla kiinni. No olihan hänellä ollut jo useampi tärppi aiemminkin.  

Kala ei ollut mikään pieni, kun se taivutteli vapaakin ihan eri malliin. Syvällä kala pysyi hyvin kauan, eikä näyttäytynyt ennen kuin lopuksi, kun sen voimat olivat jo ehtyneet. Noin kymmenen minuutin väsytyksen jälkeen kala antautuikin ja koppasin haavilla sen ylös. Kala olikin yli kymmenkiloinen kojamo eli koiraslohi, jonka laskimme takaisin parin valokuvan ja uistimen irrotuksen jälkeen. Video löytyy täältä Jarin lohi

Kokeilin itsekin taimenlusikkaa (Kuusamo-lusikka sateenkaarivaakavärein, toinen puoli hopea) painolla ryyditettynä, koska lusikka oli melko kevyt ja ei olisi tuulessa lentänyt mihinkään. Mutta tulosta ei vaan näyttänyt tulevan, kunnes vaihdoin lusikan väriksi punaisen mustilla raidoilla, toinen puoli hopea.

Sitten alkoi tapahtua. Toinen heitto tällä uudella värillä ja kala kiinni. Arvasin heti, jotta lohi on kysymyksessä, koska tempoilu oli sen verran vaurasta siimanpäässä. Tämäkin tuli hyvin syvältä, eikä halunnut näyttäytyä pinnassa. Noin viiden minuutin taiston jälkeen kala antautui ja Jari haavisi kalan ylös.

Kala oli noin viiden-kuuden kilon luokkaa oleva naaraskala ja palautimmekin kalan nopeasti omaan elementtiinsä. Uistimen koukuille oli käynyt vähän kehnosti kalan leuoissa sekä sen haavissa tempoillessa. Minulle päivä oli nyt täydellinen, kun kulkuset oli pelastettu eli ei enää mp- päivä.

Aikaa kului noin vajaa puoli tuntia, kun Jari huusi jälleen, kala kiinni. No eihän siinä auttanut mennä kuin haavia etsimään. Kala käyttäytyi aivan samalla tavalla kuin minunkin saama lohi, joten tiesimme kyllä mikä siiman päässä oli. Vakio viiden minuutin kuluttua haavisinkin kalan ja naaraslohi oli samaa kaliperiä kuin vasta äsken itse saamani naaraslohi. Laskimme sen sitten nopeasti takaisin omaan elementtiinsä.

Kello olikin jo puolessa päivässä ja meillä oli vielä noin puolitoista tuntia aikaa ennen kuin pitäisi lähteä ajelemaan kohti Lahtea, jotta ehtisin etukäteen varattuun junan kyytiin. No heittelyaikaa olisi vielä.

Kohta Jari huutaakin, jotta kala taas kiinni. Nyt tuntuikin olevan aika veturi kysymyksessä, kun se ei millään tahtonut tulla lähemmäksi. Syvällä ja kaukana kala pysyi eikä antanut periksi. Noin kymmenen minuutin väsytyksen jälkeen kala ensimmäisen kerran näyttäytyikin ja hirmuinenhan kojamohan se oli, varmasti tuommoinen 14 kiloinen. Mutta kun kala oli saatu jo lähes hyvälle hollille, uistin irtosikin kalan suusta siiman ollessa kireällä. Löysiä ei ollut kyllä kala saanut. No välillä näitä sattuu ja tapahtuu, mutta tämmöistä tämä kalastus on.

No päivä oli sitten jo meillä pulkassa ja keräsimme tavaramme ja pakkasimme ne autoon. Olimme onnellisia, koska viimeinen päivä oli pelastanut kalastusreissun erittäin positiivisesti. Saldona tänään oli siis yksi siika ja kolme merilohta. Tästä on mukava mennä kohti seuraava kalastustapahtumaa ties missä.

 

Kuninkaantien Majatalo

Majoituspaikkanamme toimi Kuninkaantien Majatalo. Satuimme sopivasti rauhalliseen aikaan ja majatalossa ei tällä hetkellä ollut muita kuin me, Jari ja minä. Paikka oli erittäin siisti ja kaikki oli pidetty aivan tip top järjestyksessä. Jokainen tavara oli täysin sille varatussa paikassaan ja jos jotain sattui vähän siirtämään, niin seuraavana päivänä se oli taas omalla paikallaan.

Keittiössä oli hyvä varustus, jossa voi itse kokata ruokaa joko mikrolla tai perinteisesti liedellä. Kalustukseen kuului myös jääkaappi, pakastin, televisio, astianpesukone ja kahvin- ja vedenkeitin. Yövyimme kahden hengen huoneessa, jossa yöt menivät mukavasti, kun joustinpatjat olivat tosi hyvät, ei liian kovat eikä liian pehmeät. Testasimme myös saunan, johon oli mukava mennä sitten kalastuspäivän päätteeksi.

Paikan historiasta hieman: Pariskunta Pekka ja Anja Kierikka olivat hankkineet oman vanhan kotipaikkansa vierestä omistukseensa tämän paikan vuonna 1995. Tämä oli ollut vuokrattuna vuoteen 2015 ja perusremontti oli tehty vuonna 2016, jolloin oli itse alettu pitää tätä majataloa. Paikassa ei ole varsinaista ravintolatoimintaa, mutta tarvittaessa ryhmille järjestetään ravintolapalveluita sekä kokoontumistiloja. Nettisivulta löytyy sitten tarkempia tietoja majatalosta ja palveluista (huoneiden määrä, yöpymispaikat jne). Kuninkaantien Majatalo, Kierikkalankatu 32, 48720 Kotka, puh. 040 5439141. Majatalo

Tällä hetkellä omistaja etsii uutta yrittäjää, kun omasta takaa ei ole tiedossa jatkajaa. Uuden yrittäjän pitäisi ymmärtää kalastukseen liittyviä haasteita ja pyrkiä yhteistyöhön eri toimijoiden kanssa.

Majoitusta Kymijoen kalastajille löytyy myös täältä Erämys


Jari näyttää soutumallia

Heittolaituri yövuorolaisen silmin







Majoitusta Kuninkaantien majatalossa













Riippusilta joka ei riipu

Meripoolin alaosan saaret

Lähtö Kunnarinsuoralle

Pekka Kierikka

Ota siika pois!









Jarin komea kojamo

Kirjoittajan lohimamma

Hieman kärsineet koukut

Nyt on iso!






Kommentit