Marraskuinen kirjolohireissu

 Lokinlammen kirjolohet

Näihin aikoihin marraskuussa yleensä istutaan kirjolohipilkillä Itä-Suomen korkeudella. Nyt ei istuttu, vaan kävin soutelemassa Nurmeksen Lokinlammella parina päivänä, sillä talvi ei tulla jollota ajallaan.

Mutta kivahan se on soudella, varsinkin kun kalaakin saa. Sitähän sitä yleensä kalareissuilta haetaan, niitä tärppejä ja vavan taipumisia.

Samalla testailin myös muutamaa kymmentä pikkuvaappua, josko niistä löytyisi joku soiva peli. Mitään ns. varmoja kirrekamppeita en edes tarjonnut kylmän veden kaloille, ei tarkoitukseni ollut pakastinta täyttää. 

Mielenkiintoiseksi soutuhommat teki ensimmäisenä päivänä pakkanen, sillä koko päivän piti muutaman asteen pakkasta. Eihän se lampea jäädyttänyt, mutta siima ja kela jäätyivät. 

Keho pysyi lämpimänä sopivan vaatetuksen turvin, mutta varpaat meinasivat ottaa kylmästä nokkiinsa. 

Minulla oli kymmeniä testivieheitä matkassa ja soudin aina yhden kiekan lampea ympäri ja kävin mökissä vaihtamassa lelut siimoihin. Siinä samassa sai oikaistua selkää, sillä aamusta aina pimeän tuloon soudin alalampea ympäri. 

Eikä ihan turhaan, sillä muutamia tapahtumia vieheissä oli. Ja yksi niistä tapahtumista pysyi kiinni veneeseen asti. Beggar -vaappu napakasti suussa kiinni.

Uusi aamu

Sanotaan notta uusi päivä voi kaiken muuttaa. No kelin se muutti ainakin, sillä yöllä sateli märkää lunta ja lämpötila posahti plussan puolelle. Lampi oli pienoisen sumun peitossa ja aivan peilityyni. 

Lammella oli vain yksi toinen venekunta soutamassa ja kun käppäilin rantaan aamuhämärässä, juuri mökkini  kohdalla, naapurit tartuttivat kirjolohen kiinni. Ja kohta haavi heilahti ja pappi paukkui. 

-Ahaa, nyt taitaa kala ollakin aktiivinen, mietin kun lapioin lumia veneestä hiiteen.

Näpräsin eilisen ottikapulan, eli Beggar -vaapun toiseen siimaan ja toisessa oli Kuusaman kevennetty pikkuRäsänen. 

Ensimmäisellä lenkillä Beggariin iski kala, mutta ei pysynyt veneeseen asti. Naapurit kepittivät jo toisen kirjolohen veneeseen ja näytti siltä että kala oli varsin matalassa, lammen itäpäässä. 

Kun siitä penkanreunaa soutelin, niin jälleen Beggaria vietiin. Ja taas irti, ennen kuin sain kalan haaviin. Toiseen vapaan vaihtelin vaappuja ja mietin, että antaa tuo tärppivaappu olla verrokkina toisessa siimassa.

Mutta naapureita onnisti ja haavi heilahti jälleen. Hotta -vaappua tuntuivat purevan, kun niillä pääsi vähän matalampaan. Beggar ui astetta syvempänä, joten aivan rantoja en voinut ronkkia. 

Mutta uudella käännöksellä taipui vapa ja Beggar oli jälleen parin kilon kirjolohen suussa. Painon tiedän, sillä koppasin kalan haaviin ja  vetäisin veneeni rantaan. Olkoon siinä, tuli todistettua että tiheäuintinen, värikäs vaappu kelpaa marraskuun kirjolohille Lokinlammella. 

Soutuvauhti saa olla kylmässä vedessä melkoisen verkkainen. Rantapenkkojen seurailu näytti olevan parasta kalastustaktiikkaan. Välillä soutelin syvän päällä, mutta mitään tapahtumia ei siellä ollut. 

Uutta majoitusta

Jorma Roininen on kehittänyt Lokinlammen kalastuskeidasta 1990 -luvulta lähtien. Ja uutta kuviota pukkaa jälleen, kun ylälammelle nousee todella tasokas, 10 hengen huvila. 3 makuuhuonetta ja olohuone valmistunee näillä näkymillä jouluksi, eli talven pilkkisesonkia voi ottaa vastaan hieman perustatasoa tasokkaammassa majoituksessa.. 

Kaloja Jorma istuttaa kumpaankin lampeen säännöllisesti sitä mukaa, kun kävijöitä riittää. 

Odotamme siis ensijäitä ja kun uusi huvila on valmiina, käymme testiryhmän kanssa sen koemajoittumassa talven aikana. 

Lisätietoja ja mökkivaraukset Lokinlampi