Arppeenlammen Eräkeskus

 Jalokalapilkintää pakkasessa

Pakkanen napsahtelee kelonkyljessä. Tikka koettaa naputtaa umpiluista päätään kylmään puuhun. Kuukkeli vinkaisee nälissään männynoksalla, katsoen anovasti kämpän suuntaan.  Karhuemo tuhisee talvipesässään muutaman kilometrin päässä Arppeenlammelta, kun kolme pilkkimiestä astelee narskuvin askelin umpilumen peittämään lohikeidasta kohti. 

Odotukset ovat ladattu tappiin, sillä Arppeenlampi https://www.arppeenlampi.fi/ on Suomen mittapuussa yksi harvoista kalastusvesistä, missä ui lajikirjoltaan runsaslukuisin jalokalakerma. 

Arppeenlammen Eräkeskuksen isäntä, Jukka Toivanen, kertoi, että varmuudella lammessa uiskentelee useita siikalajeja, harjuksia, taimenia, kirjolohia, puronieriää ja rautua. Lisänä on luonnonkalana ahven. 

Kaloista taimenet ja raudut ovat emokaloja, joiden paino huitelee jopa päälle viiden kilon. Täydennysistutuksina Jukka Toivanen laittaa lampeen kuitenkin kirjolohia, sillä kookkaat taimenet ja raudut voivat olla kokeneillekin pilkkijöille tavoittamattomia. Ja toisaalta kirjolohi voi kalakelin aikana napata hyvinkin ärhäkästi pilkkeihin. 

Arppeenlampi ei ole kooltaan pilattu. Voisi verrata normaalimittaiseen urheilukenttään, jossa edes Uwe Hohn ei ennätysheitossaan oli paiskannut takalaitonta. 

Syvyyttä lammessa on varsin tasaisesti 3-5 metrin luokkaa. Eteläpääty on hieman muuta lampea matalampi. 

Vesi ei ole olemukseltaan tyypillistä suolampiväriä, vaan kolmen lähteen ansiosta hieman kirkkaampaa kuin humuspitoiset etelän suolammet. Kalastuksen kannalta varsin merkittävä seikka mm. pilkkien värivalikoimaa mietittäessä. 

Lammenrannalla on majoitustilaa isommallekin seurueelle. Kannattaa katsoa Iso mökki upeasta mökistä kuvat. Lisäksi on pienempi mökki 4-6 hengelle tarjolla sekä kookas, 52 neliön kota, jossa ruokailee kymmeniä ihmisiä kerralla. Uutuutena on lammenrannalle noussut rantasauna, jossa isosta ikkunasta avautua upea näkymä kalapaikoille. 

Iso mökki tarjoaa mahtavat tilat isommallekin kalaporukalle

Reikiä jäähän ja karvalakkia tiukasti päähän

Napakka 13 asteen pakkanen ei innokkaita pilkkiukkoja paljon hetkautellut, vaikka pohjoistuuli puhalteli melkoisilla lukemilla päin näköä. Tiedoksi vähemmän erämaissa kulkeneille, pohjoistuuli on kylmä, tuulipa se sitten vaikka uuninpäältä. 

Kun reiät oli verraten paksuun jäähän saatu veivattu konevoimaa käyttäen, niin selkä vastatuuleen, niska kyyryyn ja mutuleechi uimaan. 

Selkä vastatuuleen ja tiukka mutru huuleen

Jäänpintaa pitkin vyöryvä vitilumi täytti avantoa ja jäädytti pakkasen voimin reikää nopealla tahdilla. 

Avantoa piti olla jatkuvalla tahdilla avaamassa sohjokauhalla, mutta liikuntaahan se on sekin. Pysyi hartiat notkeina ja veri ei jaksanutkaan hyytyä vanhoissa verisuonissa. Vanhoissa hyvinkin, sillä kolmen pilkkiukon, Jari Tuiskunen, Rautu-Reiska ja allekirjoittanut pilkitteli keski-iän ollessa 64 vuotta. 

Kovin pitkään emme tarvinneet tyhjää sorkkia, kun ensimmäiset kalat kävivät räväyttämässä pilkkeihin. 

Omalla kohdalla pinkkiin mutuliitsiin räppäsi jääkannen alta reipas kirjolohi, joka aikansa rimpuiltuaan väänsi itsensä koukusta irti. Rautu-Reiskalla oli myös kalatapahtumia, mutta ei ylössaantia. 

Vaihdoin toisessa vavassa olevan ruskeselkäisen ja pinkkipyrstöisen mutuliitsin uimaan ja kohtapa siihenkin nappasi kirjolohi, joka tuli jäälle asti. Kokonaista 1,220 kg nättiä kalaa sai papin päähänsä ja heti kohta loikkasi fileiksi vakuumiin.

Sentään jotain

Enempiä kaloja ei ensimmäinen kalapäivä jäälle asti tuonut, mutta tärppikeittoa sitäkin enemmän. 

Uusi kalastuspäivä valkeni entistäkin kylmempänä, mutta tuulet olivat rauhoittuneet. Sininen taivas lupaili ehkä jopa lämmintäkin kalastuspäivää ja sehän siitä lopulta tuli. Naama otti kivasti vastaan UV -säteilyä ja sen huomasi illalla rantasaunan napakoissa löylyissä. 

Kalastuksellisesti tämä päivä olikin ensimmäistä parempi, sillä varsin aamusta nappasi lutikkamorriin, jossa oli kärpäsentoukkia nippu, talvipukuinen ja ärhkäkkä taimen. Painoa kalalle tuli 1,600 kg ja sehän olikin minun ennätystaimen pilkillä. 

Semmoinen taimen sieltä lopulta nousi

Vielä iltapäivällä Rautu-Reiska sai noin 700 g kirjolohen ja Jari vielä samaa kokoluokkaa olevan raudun. Sekä yhdessä varmasti kymmenen, ellei enemmänkin tärppejä ja karkuutuksia. 

Olipa se pieni ja pääsi takaisin uimaan

Näin yhdessä arvioiden huonoon pysyvyyteen löytyi syy korkeapaineesta ja vähäisestä valosta lumen vuoksi jään alla. 

Hauska oli seurata yhtä tärppiä omalla kohdalla. Näin että siima liikkuu sivusuunnassa ja kun liikautin vähän vapaa, niin silloin kala avasi suunsa, mutta tuloksena oli vain rivakka irtoaminen. Ja aivan lopuksi nasautti yksi kirjolohi kiinni, mutta se irtosi avannossa, joten lisää fileoitavaa ei kohdalleni sattunut. 

Kala-Harrin suositukset

Arppeenlampi on ollut Jukka Toivasen hallinnassa nyt 14 vuotta. Aiemmin Metsähallituksen virkistyskalastuspaikkana tunnettu alue on pessyt kasvonsa totaalisesti. 

Lammessa uiskentelee kalaa runsaasti ja majoitustiloja on rakennettu huolella. 

Vaikka infra olisi kuinka huippu tahansa, ei se välttämättä takaa sitä, että kala aukaisisi suunsa jokaiselle tarjoukselle. 

Meillä kolmella on jalokalapilkintää vuosissa takana yhteensä reippaasti yli 100 vuotta. Pilkkivalikoima parempi kuin irtokarkkitarjonta Turun Prismassa. Vapoja käytössä puolentusinaa ja enemmänkin. 

Tosin olemme aktiivionkijoita, joten emme värkkää tahnojen kanssa ja eipähän Arppeenlammella ole edes oikeutta käyttää tahnaonkia. Sillä suositus on, että suuret taimenet ja raudut tulisi vapauttaa ja onkijaa kohti on mahdollista ottaa ruokakalaksi yksi kala päivässä. Siksipä juurikin Jukka on laittanut lampeen kirjolohia, ettei pilkkijöiden tarvitse välttämättä kynsiään pureskella. 

Uitimme valopilkeistä aina pieniin morreihin kaikkea mahdollista. 

Parhaiten tärppejä tuli valopilkkeihin ja mutuliitseihin. Joten kun rasiasta löytyy nämä kaksi tuotetta, niin silloin kannattaa suunnata auto Arppeenlammelle. 

Tietenkin varausten kautta, sillä päivälupia ei lammelle myydä, vaan kalastaa saavat vain mökin vuokraajat. Hyvä niin, sillä pieni lampi ei kovin suurta kalastajamäärää jaksa kantaa kalakantojen kärsimättä.

Meidän parhaat ottipaikat olivat lähellä rantasaunaa noin 3 metrin vedellä ja aivan jääkannen alta. Sitten vastaranta on kokeilemisen arvoinen, jossa vettä on 2,5 - 4 metriä. Syvästä lumesta johtuen, emme kovin laajalle viitsineet rämpiä. Vanhukset ovat yleensä muutenkin mukavuudenhaluisia, mutta tokihan me vähän hajaannuimme etsimään kaloja. 

Kaiken kaikkiaan suosittelen kohdetta ryhmille, jotka tahtovat kalastukselleen erämaanrauhaa. Jos ei tikannokan pärinä kelonpintaan häiritse, vaan rentouttaa, tee varaus 

Arppeenlammen Eräkeskus / Jukka Toivanen
Valiontie 4
94450
Keminmaa
0400693846
Jukka.toivanen1@gmail.com

Iso mökki on aggregaattisähkön varassa

Uusi rantasauna on upealla paikalla